Hengittävä talo - sisäseinien materiaalit

Hengittävässä rakenteessa on ideana se että rakenne pystyy vastaamaan sisäilman kosteuden vaihteluihin sitomalla sitä rakenteisiin ja luovuttamalla sitä takaisin sisäilmaan tarpeen mukaisesti.

Meille valittiin kymppitalon hengittävällä rakenteella oleva KariMari. Alla olevassa kuvassa kuvattu talomme seinärakenne.

1. Ulkoverhous

2. Tuuletustila

3. Tuulensuojalevy 12mm

4. Ekovilla 250mm

5.Vahvistettu ilmansulkupaperi

6.  EK-kipsilevy

(Kuva lainattu pt10 -sivuilta)

Joissain markkinoilla olevissa kipsilevyissä käytetään lukemani mukaan jo muovia tai vastaavaa vesihöyryä läpäisemätöntä materiaalia. Tulee siis myös kipsilevyä valittaessa huomioida sen hengittävyys mikäli talon rakenne sitä vaatii. Hengittävässä rakentaassa mikä tahansa pintamateriaali ei käy ja höyryn läpäisykyky täytyy säilyä hyvänä tai koko talon idea hengittävästä rakenteesta menetetään.

Osaan ulkoseinän kipsilevyistä meillä tulee maalia. Maalattaessa kipsilevyä, on edessä seuraava ongelma. Suurin osa sisämaaleista ei hengitä. Tässä tapauksessa rakenteen hengittävyys menetetään tai se heikkenee merkittävästi. Löysimme ainoastaan Uulan tuotteista (Into) kunnolla hengittävän maalin joten vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Toinen pintamateriaali vaihtoehto olohuoneessa, keittiöissa ja makuuhuoneissa (ulkoseinät) on sisustuspaneeli. Moni valmistajista ei itsekään tiennyt mitä pinnoitusainetta oli käytetty heidän paneeleissaan ja myyjäliikkeet antoivat ristiriitaista tietoa pinnoitteista. Tämä teki siis myös sisustuspaneelin valinnasta haasteellista ja vaati paljon selvitystystyötä. Useimmissa paneeleissa oli pinnassa maali taikka lakka joka sulki tai ainakin pienensi reilusti höyrynläpäisyä. Selvityksemme perusteella Osmon vaha olisi hyvä vesihöyryä läpäisevä pintamateriaali sisustuspaneeleille.

Ensin meille tuli ajatus että otamme sisustuspaneelin puuvalmiina ja vahaamme itse, mutta sitten löysimme Luviawoodilta valmista paneelia joka oli jo käsitelty osmon vahalla. Tähän siis päädyimme. Paneelia saa tilattua Luvialta suoraan tai Orolta. Suoraan oli huomattavasti halvempaa (ainakin meille).
Katon pintamateriaalilla on myös merkitystä siltä osin missä se vastaa yläpohjaan. Kattoon meille tulee vahattua kuusipanelia.

Hengittäviä sisämateriaaleja tutkiessamme selvisi miten muoviaikakaudella vielä eletään. Tahot joihin useimmat luottavat ja joita pidetään ammattilaisina, tuntuvat olevan huolestuttavan huonosti perillä hengittävistä rakenteista ja materiaaleista. Meidän tapauksessamme useat myyjäliikkeet ja jopa valmistajat olivat huonosti perillä materiaalien hengittävyyksistä. Tulipa ihan lähipiirissä selville myös vastaava mestari joka oli laittamassa väkisin muovin ekovilla taloon (josta rakentajat suunnitelivat hengittävää). Riitahan siitä oli tullut rakentajan kanssa :) Useissa myyjäliikkeissä tuli vastaan yllättävä vastaus, vaikka selvitimme että talomme on hengittävä. Yleisin vastaus liikkeissä oli että miksi ihmeessä sisämateriaalin pitäisi olla hengittävä? Juupa juu ja vihellen pois. Mikäli sisäpinta ei läpäise vesihöyryä, menettää koko rakenne hengittävyytensä, tämä on aika ilmeistä mutta ei ole kovin hyvin tiedossa. Toivottavasti kovin moni ei ole pilannut taloaan luottamalla rautakaupan tai maaliliikkeen setään ja valitsemalla vääriä sisäpintamateriaaleja taloonsa.

Rintamamies -taloissa tämä sisäpintojen merkitys tuntuu nykyään useimmille olevan selvä, mutta nykyään tehdään myös uusia hirsitaloja ja puurakenteisia hengittäviä taloja joissa tämä käsite tuntuu hämärtyneen.
Sisäpintamateriaalien valinta on tärkeää myös nykyisissä lämpöharkkotaloissa vaikka ne eivät hengittäviä olekkaan. Jos lämpöharkkotalossa laitetaan sisämateriaaliksi "Höyrynsulku maali / vastaava sulku" tulee rakenteessa kaksi höyrynsulkua koska harkon sisällä oleva polyuretaani tai (vastaava materiaali) ei läpäise höyryä.

Tässäpä näitä mietteitä tällä kertaa. Toivottavasti tämä aiheuttaisi keskustelua tai ainakin mietteitä asian suhteen niille joita tämä asia liippaa läheltä.

Kittailua

Hetki on taas vierähtänyt kun on tullut blogiin kirjoiteltua mutta alan tässä joulun välipäivinä purkaa tavaraa blogiin oikein urakalla.


Meilläkin on talossa kohtalaisen monta seinää kipsilevyinä ja ajankohtaisena aiheena onkin jo ollut kipsilevyn tasoitus. Olen todennut että väärillä välineillä se on hankalaa mutta oikeilla välineillä sujuvaa ja helppoa työtä. Sen vuoksi haluankin kertoa asiasta omakohtaiset kokemukset, jos niistä vaikka olisi apuja jollekulle.

Suurimmaksi ongelmaksi on osoittautui omalta kohdaltani kokemattomuus sekä internetin ja rautakaupan väärä informaatio työohjeista ja aineista.

Näin lähdettiin liikkeelle:
1. Tutkailin mielestäni aika huolellisesti internetistä millä aineilla ja työohjeilla lähtisin liikkeelle. Päädyin kokeilemaan vetonitin tuotteita ja rautakaupan setä suositteli veteen sekoitettavaa kipsilevykittiä (js) ja normi paperinauhaa.
2. Työohjeet oli että nauhaa ei kostuteta. Ensin kokeili vaimo kuivalla nauhalla ja lopputulos kupruileva nauha seinässä. Kokeilin myös itse ja lopputulos sama.
3. Sitten kokeilin kostutetulla nauhalla ja tulos huomattavasti parempi mutta ei hyvä. Vetonitin kipsikitti on sen verran jämäkkää (vaikka sen teki löysäksikin) että nauha tuntuu jäävän liian pintaan.
4. Aikani kiroiltua ja manailtua että ei tämä voi olla näin vaikeaa, eksyin taas etsimään vaihtoehtoa tasoitteelle. Silmiini osui TM-rakennusmaailman tekemä testi J-tasoitteista. Artikkelin luettuani minulle valkeni että juuri näitä J-tasoitteita on tarkoitus käyttää nauhan kiinnitykseen koska niissä on enemmän liima-aineita. Tämä ei ilmeisesti ole kovin monen tiedossa koska tällaista ei internetin keskusteluista tullut vastaan eikä tätä tiennyt rautakaupan setäkään neuvoa.
5. Testivoittaja Oiva kombi J kokeiluun ja voi herran jumala. Ero kuin yöllä ja päivällä. Nauha tarttuu kuivana ja kittaus on niin helppoa että.
6. Jostain palstalta luin että kipsilevyn korkeat kohdat on helpompi saumata paperinauhaa ohuemmalla mutta kalliimmalla kuitunauhalla. Ostin rullallisen (8€) kuitunauhaa ja toinen voi herran jumala. On myös nauhassa eroa. Nauha peittyy jopa reunaohentamattomissa kohdissa todella helposti ja painuu tasoitteeseen kuin veitsi voihin. Suosittelen. En käytä enään mihinkään kohtaan paperinauhaa!
7. Nurkkavahvikkeet. Tässä olin jo ottanut onkeeni että en lähtenyt liikkeelle yhdellä tuotteella vaan ostin heti valmiiksi kahdenlaista. Cybrokin valmistamaa No Coat suojaa joka on rullalla ja käy myös epäsymmetrisiin kulmiin. Sekä bilteman muovisia jäykkiä "normaali" kulmiin tarkoitettuja suojia. No coatista voin sanoa sen verran että se on hankala, mutta ainoa vaihtoehto normaalia loivempiin kulmiin. Nauha kupruilee helposti ja päissä joutuu käyttämään nitojaa apuna. Bilteman jäykät kulmasuojat taas toimivat hyvin, mutta vain normaali kulmissa. Tosin niitäkin joutuu välillä nitojalla avustamaan mutta 0,9€ maksaviksi ajavat asiansa.

Jälkeenpäin huomasin että vetonitillä kiinnitetyt nauhat irtosivat seinästä kostutettaessa (alkoivat kupruilla). Korjasin pahimma Oivalla ja uudella nauhalla kuntoon, toivottavasti loput kestää pohjamaalauksen ajan seinässä. Onneksi tuli aloitettua kuntoilu/vieras huoneesta joka ei ole niin kriittinen paikka.

Tässäpä tämä tilitys. Korostan että nämä ovat omakohtaisia kokemuksiani amatöörinä ja helpottavat toivottavasti jotain toista kittauksen parissa aloittavaa amatööriä :)